Irakista Sveitsiin – tapaa Odai
Nimeni on Odai Al Fallooji. Olen 42-vuotias ja synnyin Bagdadissa. Minulla on kandidaatin tutkinto liiketaloudessa ja taloustieteessä. Minulla on kolme lasta. Kolme kuukautta sitten aloitin työt ja opiskelun IKEA-konsernissa.
Kasvoin perheessä, johon kuului äiti ja isä, kaksi siskoa ja kolme veljeä. Suurin osa heistä ei ole enää Irakissa. Vain äitini on edelleen siellä.
Muistan monia asioita lapsuudestani, mutta suurin osa muistoista on huonoja. Synnyin vuonna 1979 – vuosi sen jälkeen, kun Irak aloitti sodan Iranin kanssa. Sitten tuli Kuwaitin kriisi ja asiat menivät entistä huonompaan suuntaan. Tähän asti suurin osa elämästäni on siis ollut melko hankalaa.
Irakissa työskentelin yli 10 vuotta rakennusalalla. Sitten vuonna 2004 aloitin työt työnjohtajana varastossa, joka kuului logistista tukea Yhdysvaltain armeijalle Irakissa tarjoavalle yritykselle. Sen jälkeen perustimme ystävieni kanssa rakennusyrityksen ja minä olin sen esihenkilö.
Vuosi 2015 oli vaikeaa aikaa maassani erityisesti ISISin ja armeijan takia. He alkoivat tappaa ja kidnapata ihmisiä etniseen taustaan ja uskontoon liittyvien uskomusten takia. En siis voinut millään jäädä Irakiin.
Matka oli vaarallinen ja hankala. Matkustimme Turkin kautta Kreikkaan pienellä veneellä, joka oli todella vaarallinen. Sitten meidän täytyi kävellä seitsemän päivää ja matkustaa vielä bussilla. Välillä se oli erittäin vaikeaa.
Nykyään teen töitä logistiikan parissa IKEA-konsernissa. En ole enää esihenkilön asemassa. Mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Minulle tärkeintä oli pelastaa perheeni. Ja ehkä joku päivä perustan vielä uuden yrityksen Sveitsiin, ei sitä tiedä.
Haluan jäädä IKEA-konserniin. Työkaverini ovat kannustavia ja ystävällisiä. He auttavat, kun tarvitsen apua tai haluan kysyä jotakin. Työkaverini saavat minut tuntemaan oloni kotoisaksi tässä yrityksessä ja uudessa kotimaassani.
Unelmani on opiskella ja hankkia tutkinto. Haluan myös kehittää itseäni, jotta voin jättää jälkeni Sveitsiin. Haluaisin myös luvan matkustamiseen, koska Sveitsissä pakolaiset eivät saa matkustaa. Olisi ihana nähdä äitiäni, sillä emme ole nähneet kuuteen vuoteen. Tiedän, että hän on siitä hyvin surullinen."
OdaiIKEA, laadunvalvonta
En voi palata Irakiin, koska minulla ei ole siihen lupaa, vaikka äitini on yhä Irakissa. Ajattelen häntä lähes päivittäin. Kun kaipaan kotiin, istun usein yksin ja syvennyn ajatuksiini. En halua, että perheeni ajattelee minun luovuttaneet, joten menen joelle. Istun alas ja ajattelen.
Vapaa-ajallani valmistan perheelleni irakilaisia ruokia. Dolma on yksi suosikeistani. Pidän myös sähkölaitteiden ja työkalujen korjaamisesta. Olen siinä aika hyvä, sitä voisi kutsua vaikka salaiseksi kyvykseni. Pidän ongelmien ratkaisemisesta.
Työni on minulle tärkeää, koska olen käytännönläheinen ihminen. Työ, josta pidän, on minulle nautinto ja turvapaikka stressiltä. Haluan myös oppia uutta, tulla taitavammaksi ja tukea itseäni ja perhettäni taloudellisesti.
Ihmisten täytyy oppia ymmärtämään, että me pakolaiset emme lähde kotoamme vapaaehtoisesti. Heidän täytyy myös ymmärtää, että haluamme samoja asioita kuin muutkin: hyvän ja turvallisen elämän itsellemme ja perheillemme."
OdaiIKEA, laadunvalvonta
